Ilmeisesti jonkun Turusen pyssy on joskus ollut ihan taynna :D

28.1-2.2.10

VIHDOINKIN olemme tervehtyneet lahes kahden viikon sairastamisen jalkeen (Saara noin kolme viikkoa) ja saatoimme alkaa hoitaa asioita ja pitamaan hauskaa. Toita olemme yrittaneet hakea eri hostelleista, ravintoloista ja baareista. Viela ei ole ainakaan onnistanut, silla taala pain Austraaliaa ollaan tiukempia kaiken maailman luvista.
Olemme siis viela toissa Green land resortilla sademetsan vieressa, vaikka toivommekin saavamme toita jostain keskustan hostelleista.



Meilla on taala on taala hostellissa kaytossamme pyorat, jotka tosin ovat hieman aikansa nahneet. Saara on jo monesti ajanut pyoralla, jossa ei ole jarruja ja taten sandaalienkin kengan pohjat ovat melkein kuluneet puhki. (Nykyaan ovatkin). Sannikin on saanut kokea osansa jarruttomista pyorista vaarantaen itsensa lisaksi myos muut. Pyorilla menee keskustaan noin 10 minuuttia ja pyorailemmekin lahen joka paiva keskustaan. Lahinna ruokakaupan takia. Kylla, tervehtymisen mukana palasi myos loppumaton ruokahalumme. Olemme kuitenkin alkaneet syoda melko terveellisesti ja jopa kunnolla kokkaamaan.

Perjantaina olimme aikomassa viettaa rauhallista iltaa hostellillamme, mutta hostellimme asiakkaat vaativat meita lahtemaan ulos, joten emme voineet mitenkaan kieltaytya. Vietimme iltaa Byron bayn keskustassa Cheeky monkeysilla ja Beach hotelilla. Lihamarkkinat Cheeky monkeysilla olivat vahan liikaa meille, mutta Beach hotel osottautui ihan hyvaksi valinnaksi. Tosin Sannia ei nayttanyt kovinkaan kiinnostavan meno baaripuolella, vaan ennemminkin seurustelu mr.vessanponton kanssa oli paljon mielenkiintoisempaa. Lahtiessamme beach hotellin edessa olevalta nakkikioskilta Sannin hodarista tippunut nakkikin loysi uuden omistajan, kun joku nalkainen backpacker noukki sen likaiselta kadulta. Pontus, ruotsalainen ystavamme erehtyi luulemaan karavaaniamme vessaksi myos kyseisena iltana.

Paasimme vihdoin ja viimein surffaamaan. Tallow beach, joka on hostelliltamme noin 10-15 min kavelymatkan paassa osottautui melko huonoksi surffirannaksi sinimeduusoiden ja huonojen aaltojen vuoksi, (mutta se toimii aivan mainiosti nudistirantana) joten paatimme menna paarannalle austraalialaisen kaverimme kyydilla. Paaranta osottautui todella hyvaksi surffirannaksi! Vaikka merivirtaus onkin erittain voimakas siela, nousimme laudoille ja noin kolmen tunnin surffauksen jalkeen olimme aivan naatteja. LILLUUU!! Sitten olikin pitka matka edessa surffilautojen kanssa. Noin puolen tunnin kavelemisen jalkeen onneksi saimme kyydin hostellille Robinilta (Reuben) Nimet tahtovat meilla aina menna ohi korvien. Illalla viela pyorailimme ruokakauppaan ja takasin tullessa ei osalla matkaa ollut valoja.

Tiistaina koitti onnenpaiva, kun ruokavaras, arsyttava perassa laahustaja, laiskiainen, omituinen, mutta meille PALJON naurun aihetta tuottanut P-MIES (Shy/Gift, tarkoittaa myos israeliksi) lahti Uuteen-Seelantiin jattaen meille pizzan teko tarvikkeensa ja hirveat lajat sotkua. Ennen kaikkea olimme helpottuneita, kun saimme hanen huoneensa, jonka jaamme ranen, eli Jessican kanssa (Jennifer oikealta nimeltaan). Jatimme siis VIHDOIN jaahyvastit haisevalle karavaanille. Nopeasti se kaksi ja puoli viikkoa vierahtikin. Voisimme kuitenkin olla ylpeita itsestamme ja selviytymis taidoistamme, silla eras uusi poika tyontekija ei kestanyt kuin kaksi yota karavaanissa, jonka jalkeen lahti teille tuntemattomille.
Paatimme juhlia tata juhlapaivaa leipomalla pizzat P-miehen jattamista tarvikkeista. Vietimmekin lahes koko paivan keittiossa ja ruokasalissa, josta pomomme myos huomautteli asiasta. Tulimme tassa yksi paiva miettineeksi, etta JOKA IKISESSA paikassa, jossa olemme KOSKAAN asuneet on asukkailta tullut sanomista ruokailutottumuksistamme moneen otteeseen. Nyt kun olemme taman tajunneet sanommekin asiakkaille, etta etsii meidan keittiosta jos he tarvitsevat jotain, silla sielta meidan kuitenkin aina loytaa.

3.2.10-15.2.10
Uusi ajanjakso alkoi.
Olemme alkaneet jopa viihtya hostellissamme nyt kun huoneen lisaksi olemme alkaneet saamaan palkkaa. Tyontekijoista on muodostunut taala pikkuinen perhe ja nyt kun pomokin tietaa paikkansa (olemme Saaran kanssa ottaneet ohjat kasiin) meilla ei ole enaa minkaanlaista ongelmaa. Kerrankin kun saimme valitusta toiden lopettamisesta mukamas liian aikaisin lahdimme vain surffaamaan kiinnittamatta oiken "pomon" marinoihin. Asia kuitenkin naytti olevan ok. Tama ei kuitenkaan ollut ainoa kerta, jolloin olemme muistuttaneet asemastamme, silla kerran pomon kysyttya Sannia jaamaan respaan 10 minuutiksi Sanni kieltaytyi valittomasti, silla suunnitelmissa oli menna rannalle. Nykyaan riittaa vain mulkaisu pomollemme jos hanella on jotain sanomista tyonteostamme ja han hiljenee. Olemme kuitenkin alkaneet tykkamaan pomostamme ja olemme nykyaan kavereita.

Emme ole ainoat jolle tapahtuu hauskoja asioita. Pomomme paatti lahti yhtena paivana lahtea rannalle pelkissa kalsareissa ottamaan aurinkoa ilman aurinkorasvaa ja palasi punaisena ja rakkuloilla kuin rapu. Luulisi etta hanen ollessa Israelista kotoisin, etta han osaisi suojautua auringolta. Monta paivaa menikin pomon kavellessa, kuin hanella olisi sotkut housuissa ja han kavi laakarissakin muutamana paivana, jossa hanelle puettiin voiteiset verkkosukkahousut jalkaan. Asia ei huvittanut pomoamme yhta paljon kuin meita.

Edellispaivana syotyamme liikaa pizzaa paatimme seuraavana paivana KAVELLA majakalle, jossa sijaitsee myos Australian itaisin kohta. Kavelyretki osottautui todelliseksi urheiluksi, kun lahdimme toitten jalkeen ja palasimme vasta illalla.
Kavimme matkalla ihastelemassa lempirannallamme, the pass beachilla surffareita ja hieman eksyttyamme loysimme tiemme vihdoin majakalle. Nakymat majakalla olivat upeat! Takaisi tultuamme kokkasimme ruokaa ja hengasimme hostellilla.

Seuraavana paivana paatimme lahtea snorklaamaan paarannalle targetista ostetuilla snorklausvalineillamme. Kuitenkin emme tulleet ajatelleeksi katsoa internetista aaltojen suurutta ja snorkaus osottautuikin mahdottomaksi aalloissa ja lentelimmekin ihan miten sattuu. LILLUUU!!
Nyt kun Saara on aloittanut urheilemaan, paatti han lahtea viela illemmalla juoksulenkille lahirannalle. Sannikin oli ensin intoa taynna, mutta palasi takaisin hostellille syomaan noin 5 minuutin jalkeen lenkin kaydessa tylsaksi.
Illalla katsoimme viela Camillan ja Jenniferin kanssa leffan Saaran koneelta ja menimme nukkumaan vasta myohaan yolla. Heratys olikin sitten muutamaa tuntia myohemmin, kun lahdimme katsomaan auringonnousua. Vaikka Camilla oli itse saanut taman idean, jai han nukkumaan hostellille, kun me Jenniferin kanssa lahdimme Tallow beachille. Tarkoitus oli menna katsomaan auringonnousua majakalle, jossa kuulemma joka aamu on myos paljon ihmisia. Kuitenkin bensamittarin nayttaessa alle tyhjaa katsoimme hyvaksi ideaksi menna lahirannalle. Aurinko nousi klo.6.18 niin kuin olimme netista katsoneetkin ja maisemat olivat upeat ja nakyma oli erillainen joka sekunti. Lahdimme rannalta noin tuntia myohemmin ja saimme viela nukutuksi pari tuntia, kun jo oli aika herata toihin. Me Saaran kanssa ei edes vaivauduta enaa laittamaan heratyskelloa paalle, kun tyot aloitamme vahan milloin huvittaa. Silloin kun apuamme tarvitaan, rane toimii heratyskellonamme. Rane heraa joka aamu noin 8 aikaan puhelimeen, kun me jatkamme uniamme. Ei kuitenkaan ole hyva asia, etta ihmiset soittaa aamuisin, silla unenpopperoissa meilta kaikilta tulee suusta ihan mita sattuu ja jalkikateen emme edes muista vastanneemme puhelineen. Ranen olemme kuulleet jo pariin otteeseen puhuvan puhelimeen ranskaa ja kerranki Sannin herattya alkoi han puhua jostain ihme kalasta, joka olisi pitanyt kokata.

Perjantaina lahdimme toitten jalkeen surffaamaan the passille ja Sannia pisti taas sinimeduusa. Tasta Sanni raivostui, kun surffaussuoritus hairiytyi ja palatessaan takaisin veteen kipu oli kuitenkin niin paha, etta joutui jaamaan rannalle. Saarakin palasi melko piakkoin ja kivun hellittaessa menimme aaltoihin leikkimaan. LILLUUU!! Nudisti rannallekkaan ei tarvitse kohta menna, kun surffaamme jo lahes alasti, silla aalloissa mitkaan surffiasuistamme ei tahdo pysya paalla.
Illalla teimme keskustassa baari kierroksen Jenniferin ja Camillan kanssa. Aloitimme iltamme beach hotellilta ja paatimme sen coco mangasiin. Coco mangasissa soi hyvaa musiikkia koko ajan ja naimme myos suomalaisen tuttavamme.

Lauantai aamuna herasimme ihmetellen mika ihmeen hyttysparvi oli oiken kimppuumme hyokanneet, mutta nopeasti selvisikin, etta kyseessa eivat olleet hyttyset, vaan bed bug:ksit eli LUTIKAT!!! yyyyyyyyyy Julistimme sodan alkaneeksi lutikoita vastaan ja ryhdyimme heti toimen piteisiin. Ruotsalaiselta tytolta saimme voidetta, joka hellitti kutinaan, pyykkasimme kaikki vaatteemme, siivosimme huoneemme perin pohjaisesti ja hinkkasimme ihomme melkein puhki suihkussa. Taman jalkeen myos siivoustapamme muuttui, silla lutikat olivat tarttuneet meihin yhdesta hostellimme sangyista. Huone, jossa lutikat asustivat myrkytettiin pommeilla ja muilla myrkyilla kahteen kertaan ja sielta heitettiin kaikki roskiin ja ostettiin uudet. Viikon taistelun jalkeen sota saattaa vihdoin olla ohitse paattyen Team greenlandin voittoon.
Sotatoimien jalkeen oli hyva palkita itsemme letuilla. Nykyaan teemme lettuja jo monta kertaa viikossa. Tasta voimme syyttaa ranea, silla kaikki alkoi siita kun rane leipoi meille lettuja ranskalaisen juhlan kunniaksi. Sannikin yksi paiva ehdotti, etta jos yrittaisimme vahentaa hekkujen syonnin vaikka joka toiseen paivaan. Tama ei ole kuitenkaan viela nayttanyt tuottavan tulosta.

Vetta satoi lahes koko ajan maanantaihin asti, jolloin menimme surffaamaan. Saa oli hyva surffaamiselle ja aallot olivat hyvat.
Tiistain vietimme lahi rannalla Tallow beachilla ja illan vietimme hostellillamme.
Keskiviikko oli tarkea paiva hostellillamme, silla saimme vieraaksemme suomalaisen Dj:n Haltyjan. Israelissa Haltyja on kuulemma todella kuuluisa ja pomomme olikin ihan innoissaan. Illalla menimme katsomaan Haltyjan keikkaa Liquid clubille hostellin tyontekijoiden kanssa. Onneksemme saimme nimemme listalle, joten saasyimme taas kuluilta. Kavimme tarkastamassa myos muut baarit keskustassa ja joka paikassa meno oli jostain syysta ihmeen hiljainen ja lahdimmekin kotiin aikaisin.

Torstaina lahdimme surffaamaan kahden pojan kassa hostelliltamme. Pojat vuokrasivat laudan ja ottivat yhden laudan hostelliltamme, josta voi myos lainata surffilautoja. Surffaamaan niilla laudoilla ei kuitenkaan pysty, silla kaikki ovat varmaan haettu kaatopaikalta ja ne uppoavat niiden paalle noustessa.
Vedessa oli kuulemma uiskennellut noin kaksi metrinen brown snake (yksi Austaalian vaarallisimmista kaarmeista). Emme kuitenkaan nahneet sita, vaan kuulimme asiasta toiselta pojista. Naimme kuitenkin pikkuisen kaarmeen hostellillamme samana paivana.
Saimme hostelliimme mita omituisemman asukkaan, joka oli kuulemma pomomme kaveri. Omituisen kaytoksen kuitenkin selvitti se, etta han oli selvasti kamojen kayttaja ja erityisesti saavuttuaan taysin muissa maailmoissa. Lisaksi hanella oli mukanaan jattimainen matkalaukku, jossa me epailimme hanen sailyttavan ruumista.
Onneksi kamapaa kuitenkin lahti seuraavana paivana festareille jattaen hostellille jattimaisen matkalaukkunsa. wot!? Pomomme oli myos paattanyt lahtea kyseisille festivaaleille perjantai aamuna sanomatta meille mitaan. Ilmeisesti Jenniferille oli kuitenkin sanottu jotai, silla selvisi, etta me 4 backpackersia pitaisimme hostellista huolta, kunnes pomomme palaisi takasin sunnuntaina. Siis ymmarsinkohan nyt kaiken oikein..??? siis me nelja nuorta tyttoa, ketka eivat ole olleet toissa hostellissa, kuin noin kuukauden pitaisimme hostellia pystyssa, kunnes pomomme suvaitsee palata takaisin. HAHA mutta ei ollenkaan paha idea!! Nyt saimme menna autolla miten kuinka paljon huvittaa ja tehda tyot miten sattuu ja milloin sattuu!
Paivan Sanni vietti uima-altaala lukien kirjaa ja Saara meni rannalle. llalla lahdimme camillan, ranen ja hostellimme vieraiden kanssa ulos keskustaan. Aloitimme lllan The northernilta, jossa soitti camillan ex poikaystavan bandi. He vetivat aivan mahtavan shown ja bandi oli TODELLA hyva! Iltaa jatkoimme cocomangasilla tanssiessa ja meno oli todella hyva. Taas jaivat younet vahaisiksi. IHASAMA!
Menimme myos lauantaina ulos. Menimme ensin katsomaan Camillaa the northerniin ja siita jatkoimme cocossiin.

Vaikka pomomme oli tarkoitus tulla sunnuntaina takasin, palasi han vasta maanantaina paivalla. Kaikki oli kuitenkin mennyt hyvin hostellillamme lahes ongelmitta. Ainoastaan vessanpontto, jaakaappi, ilmastointi ja televisio eivat toimineet, mutta se nyt ei ollut mitenkaan yllattavaa, etta jokin hostellillamme ei toimi.
Kyseisena paivana kamapaa palasi hostellille festareilta. Olimme juuri aamulla siivonneet jaakaapin ja loytaneet sielta juustoa ja munia, jotka joku oli sinne jattanyt. Selvisi kuitenkin, etta se joku, oli kamapaa, joka ei ollut iloinen ruokien havittya. Kielsimme kuitenkin pelokkaina kaiken ja onneksi jo seuraavana paivana han lahti pois hostelliltamme vieden mukanaan osan asukkaiden ja meidan ruuista kostoksi.
Menimme surffaamaan toiden jalkeen. Aallot oliva kuitenkin liian pienia hyviin surffisuorituksiin, joten makoilimme vain rannalla. Illalla menimme viela hostellimme vaen ja ranen kanssa fiilistelemaan beach hotellille ja talla kertaa paasimme nukkumaan jopa ennen kahta.