Paivalla kavimme ostoksilla Melbourne city:ssa ja illalla piti menna ulos, mutta viimeoisten vahaisten unien vuoksi uni vei voiton ja jaimme hostellille.
Sunnuntai aamuna olikin helpompi herata hyvien younien jalkeen ja Sanni ja Tinja menivat kaymaan victoria marketilla ja toivat tuliaisiksi monta kassillista hedelmia. Saara oli paattanyt aloittaa aamunsa terveellisesti kayden lenkilla rantakaduilla. Tapasimme jalkeenpain rannan viereisessa puistossa ja nautimme auringosta iltapaivaan asti. Tinja ja Sanni kavivat viela illalla St.Kildan yossa pienella baarikierroksella ja tapasivat kaikennakoista vakea.
Maanantai menikin odotellessa vuokra auton (asuntomme) vapautumista. Odotellessa kavimme ruokakaupassa ja rannalla. Viimein kun saimme automme ajoimme leirintaalueelle kokkailemaan. Hieman pelokkaan yomme vietimme huorakadun vieressa.
Seuraavana paivana lahdimme great ocean roadille.
Ensimmainen pysakkimme oli Torquy. Pieni kyla upeineen surffirantoineen. Ilma oli aurinkoinen ja lammin ja menimme Saaran kanssa surffaamaan. Tietaen menevamme liian suuriin aaltoihin yritimme kuitenkin sinnikkaasti surffata, joka ei kuitenkaan paattynyt niin hyvin.
Saara mursi nenansa saatuaan iskua surffilaudalta ja Saara vietiin terveysasemalle hoidettavaksi.
Everything happens for a reason on mottomme ja tallakin taytyi olla tarkoitus, silla hengenpelastajamme kertoi Lornen olevan hyva paikka viettaa uutta vuotta. Jo samana iltana jatkoimmekin matkaa Lorneen ja menimme paikalliseen baariin jattaen automme kielletylle alueelle. Emme myoskaan olleet ainoat rikolliset, silla naapurissamme yopyi autollinen poikia Adeleinesta, joiden kanssa alotimme ja lopetimme illan. Yossa olikin hieman jannitysta sakkoa pelaten ja kummallisen festivaali porukan vuoksi. Uni kuitenkin tuli ja autossa nukkumiseen alkoi jo vahitellen tottua. Aloimme olla myos kovin luontoystavallisia, silla emme kayneet suihkussa, kayttaneet meikkia tai pesseet pyykkia, kun kuljimme samoissa vaatteissa paivasta toiseen. Eri asia olikin se saastimmeko vastaantulijoisen silmia tai hajuaistia.Kuulutus kuulutus: syonko mina kekseja vai juonko pepea? keskiviikko.
Eilisillan johdosta Sanni ei ehka ollut parhaassa hapessa "tyohaastattelua" varten Aireys inletissa hevostallilla. Saavuttuamme paikan paalle Blazing saddlesiin klo.10am jouduimme samantien kovaan koettelemukseen. Meidat nimittain pistettiin hevosten selkaan ja olemaan ohjaajina 2.5 tuntisella retkella maastossa. Oli kylla todella kivaa ja jannittava kokemus. Sanni sai laukata paljon ohjaten osaa ryhmaa ja Saara myos paasi johtamaan koko ryhmaa. Saatiin ilmainen ratsastus, mutta ei koskaan soitettu takasin ja kysytty saimmeko paikan. Jostain syysta oli vahva aavistus siita, etta emme tyopaikkaa olisi edes saaneet. Mainittakoon tassa vaiheessa, etta Saara oli ratsastanut kerran aikaisemmin ja Sanni viimeksi vuonna nakki ja keppi.
Noin kahden aikaan paasimme rannalle ja Tinja sai vihdoinkin aurinkorasvaa. Leikittiin aalloissa monta tuntia ja otettiin aurinkoa, jonka jalkeen ajettiin Lorneen tekemaan ruokaa. Suihkussakin piti kayda, mutta vasytti niin paljon, etta ajoimme Fairhaven rannan viereen nukkumaan ja katsomaan auringon laskua.
Aamulla herasimme hiesta markina ja kavelimme alas surffaamaan. Aallot olivat hyvat ja noin parituntisen urheilun jalkeen ajoimme Lorneen tekemaan aamupalaa ja kiertelemaan surffikaupoissa. Taman jalkeen Vamppi, Tinja ja Sanni menivat Lornen rannalle nauttimaan auringosta ja surffaamaan pieniin aaltoihin.
Uuden vuoden kunniaksi paatimme kayda suihkussa, jossa kuitenkin odotti karmiva ja karvainen yllatys: JYRKI!! 
ja ruokapaikalla naimme viela Jyrkin kuolleen vaimon pirjon. Koko paivan oli ollut hiostavan kuuma ja illalla alkoikin sitten sataa ja myrskyta. Kuitenkaan tama ei haitannut uuden vuoden tunnelmaa ja sade lakkasikin sitten illan mittaan. Alottelimme autossa kuunnellen musiikkia ja hengaten uusien naapuripoikien kanssa katoksessa. Myohemmin matka jatkui Cuda baariin, jossa oli sopot poket. Useimmat baarit olivat kiinni koska oli uusivuosi, mutta cuba bar osottautui hyvaksi valinnaksi. Saara lahti baarista kesken kaiken viettamaan iltaa Frankston poikien kanssa. Sanni ja Tinja jaivat viettamaan iltaa cuda baariin ja keskustaan viela kauan sulkemisajan jalkeen. Kaikkien onneksi Tinja herasi kuullessaan sanat 150 dollaria ja sakko. Heratettyaan kaikki, kuulimme koputuksen Saaran ikkunaan. Ikkunan toisella puolella oli parkkipirkko ja ilmoitti tyynesti etta autossa nukkumisesta saa sakon. Peitot vielä päällä, verhot ikkunoissa, auto huurussa, juuri heranneina, aanet kaheina ja vanhan viinan tuoksuisina ilmoitimme etta olimme juuri tulleet rannalta :DD Tahan mies vastasi "early sufr aye?" nyokkasimme ja mies lahti. Saastyimme siis sakoilta mutta se ei ollutkaan ainoa mutkamme matkassa... Kun olimme lahdossa Lornesta takasin St.Kildaan automme ei enaan kaynnitynykkaan! Olimme kuluttaneet akun kuuntelemalla musiikkia. Kysyimme automme viereen parkkeeraaneelta miehelta voisiko han auttaa ja autettuaan han sanoi etta tarvitsemme uuden akun autoon. Onneksi yksi naapuripojista olikin mekaanikko ja korjasi ongelman lataamalla akun. VALMIS!
Viela ennen lahtoamme jouduimme tonkimaan kattilaa ja kauhaamme roskiksesta jotka naapurinpojat olivat sinne heittaneet. Tamakin ongelma ratkesi sifonetin ja kasinpesuaineen avulla. St.Kildaan paastyamme kokkasimme rannan aaressa ja katsoimme auringonlaskua ja kuuntelimme musiikkia.
Aamulla herattyamme jalleen huorakadun vieresta lahdimme outletteihin, joissa pyorimme muutaman tunnin Saara ja Sanni mitaan ostamatta. Laittauduimme iltaa varten ja vasymys meinasi vieda taas voiton. Onneksi kuitenkin saimme itsemme liikkelle makkihoukutuksen avulla. Kavimme viimeisella aterialla josta saimme lisaenergiaa. Siita jatkoimme matkaa Esplanadeen. Tunnelma oli katossa ja soi todella hyvaa musiikkia.
Jammailimme pilkkuun asti jonka jalkeen matkamme jatkui viela Robartaan. Aamulla ilman unta lahdimme ajamaan Tinjaa lentokentalle, jossa jouduimme sanomaan hyvastit :( Menimme takaisin huorakadun viereen ja nukuimme aamupaivaan asti. Herattyamme menimme tekemaan ruokaa ja hoitamaan asioita silla muutaman tunnin kulutta olimme kodittomia. Kavimme palauttamassa auton/kotimme, jonka jalkeen istuimme kodittomina kadulla kaikkien tavaroiden ja revenneiden olkapaiden ja selkien kanssa. Odottelimme sporaa ja soimme colesin halpis sian aivoja pastakastikkeella. NAMI! 
Uudenvuoden jalkeisena aamuna yksi Frankston pojista oli tarjonnut meille vierashuonetta jos ikina haluaisimme tulla Frankstoniin. Ja nain matkamme siis alkoi kohti tuntematonta, Frankstonia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti