Sanni sairastui jo sunnuntai yona kovaan kuumeeseen ja karsi kylmissaan koko yon lammitellen suihkussa pitkaan. Aamulla oli lahto Byron bayhin ja jo tavaroiden kantaminen alakertaan tuntui mahdottomalta! Sannin oli pakko tilata taksi bussi pysakille joka oli n. parin sadan metrin paassa hostelliltamme. Saara kantoi laudat sisaltoineen pysakille. Bussi matka byroniin meni nopeasti nukkuessa, mutta kuitenkin viimeinen puoli tuntinen oli todellista kidutusta takapuolelle.
Ihmiset eivat turhaan kehu Byron bayta silla se on leppoisa surffiparatiisi jossa saa on aina aurinkoinen. Onneksemme huomasimme keskustassa ison ruokakaupan woolworthsin joka on melkein samanlainen kuin coles, eli HALPA!
Olimme siis raahanneet Brisbanen colesista paljon ruokaa turhaan. Paastyamme Greenland Resort hostellille tyontekijat olivat ihan hamillaan tulostamme eika kukaan oikeen tiennyt mistaan mitaan. Yritimme kuitenkin antaa nayttavan ensivaikutelman, mutta lopuksi paadyimme vaan nukkumaan sohvalla odotellessa. Myohemmin hostellin manageri joka on Israelista kotoisin (kuten kaikki tyontekijat taalla) tuli huonolla englannilla selittamaan meille kuinka asiat taalla toimivat ja missa me nukkuisimme.
Nukumme siis hostellin takana sademetsan vieressa karavaanissa (jossa sannikin on kaynyt vessassa paljain jaloin) ja oisin kuulemme kuinka viidakon erilaiset villielaimet pitavat metakkaa. Paikka muistuttaa tv sarja Lostia. Elukat eivat suinkaan jaa karavaanin ulkopuolelle, vaan nukumme yhdessa Jyrkien ja markojen kanssa. Pikkuinen majamme ei myoskaan ole ainoa paikka, minne elukat oisin tunkeutuu. Keittiossamme nimittain kay joka yo puolimetrinen rotta iltapalalla, kun valot on sammutettu. Siksi pidammekin kaiken jaakaapissa, jossa ruokamme eivat kuitenkaan ole turvassa p-miehelta (pizza mies as we call him).
Pihaltamme myos loytyy ilmaista lihaa valmiina pyydystettavaksi. Jos ruoka tai rahat sattuvat loppumaan. Siksi toivommekin, etta kaverimme Uudesta-seelannista tulisi vierailulle hostelliimme, jotta han voisi tehda likaisen tyon puolestamme. Kana nimittain on liian kallista meille backpackereille.
Myos sammakoita, 30 cm heinasirrkoja? ja liskoja nakee jokapuolella. Varsinkin iltaisin. Saara naki myos lautasen kokoisen hamahakin vastaanotolla. Sanni ei kerennyt todistamaan tata. Hamahakki oli jo poissa Sannin rynnatessa paikalle, silla pomomme sanoin tappaneensa sen pyyhkeella. Tata emme kylla usko, silla hamahakin ruumista ei ikina loytynyt ja saman kokoinen ja nakoinen hamahakki oli myos nahty yhdessa hostellin huoneista samana iltana.
Ensimmaisena tyopaivana nukuimme pommiin silla kellomme oli viela Brisbanen ajassa. Kuitenkaan 40 minuutin myohastyminen ei nayttanyt hetkauttavan ketaan ja ensimmainen tyopaivamme olikin melko leppoisa. Tyonkuvaamme kuuluu asiakkaiden lahdon jalkeen huoneiden siivoaminen, keitton, altaan yms siivoominen joka vie paivittain n.30min-1h. Tyonteko on kahdestaan hauskaa puuhaa kun viihteenamme on hostellin siivoustavat, henkilokunta ja kaikki muukin hostellissa tuntuu olevan varsin hauskaa ja erilaista. Keittionpoydista ja lattioista aina vessanponttoihin asti siivotaan samalla JO valmiiksi kaytetylla pyyhkeella ja kaikki samalla yhdella aineella :DD Ei ihme siis etta siivoukseen kuuluu niin vahan aikaa aamuisin. Niinkuin hostellin henkilokuntakin sanoo etta taalla PITAA siivota VAIN sielta missa likaa NAKEE silmilla. Kerrankin yksi sangyista oli varmaankin pissasta marka ja siihen vaan vaihdettiin uudet lakanat paalle ja seuraava asiakas muuttikin heti siivouksen jalkeen huoneeseen :P IHASSAMA. Niinkauan kun asutaan taalla, teemme vahan mita mieli tekee. (Aivan kuten muutkin tyontekijat taalla).
Hostellissamme on myos oma pizza "ravintola" josta ei koskaan tilata pizzoja. Eika ihmekaan silla pitsat ovat tuplasti kalliimpia normaaliin verrattuna ja pizzojen tekija on vain harrastelija Israelista. Pizzojen tuoreuskaan ei ole sita mita menussa luvataan silla ainekset ovat jaakaapissa boksissa homehtumiseen asti ja pizzapohjatkin loysimme "keittion" alakaapista valmiina.
Muutenkaan asiat eivat tunnu toimivan taalla silla uusien asiakkaiden tullessa buukkauksia ei loydy tietokoneelta ja vastaanotossa ei ikina tunnu olevan ketaan. Hostelli muutenkin tuntuu aina erittain autiolta ja kirjaimellisesti kohta varmaan onkin silla pomomme saattaa joutua vankilaan joidenkin bisnesten takia. Mihinkohan olemme taas nenamme tunkeneet :D
Saara on tehnyt toita joka aamu (vaikkakin kerran joutui jattamaan kesken tyot) mutta sanni on joutunut kipeytensa vuoksi jaamaan sankyyn parina aamuna.
Keskiviikkona Sanni paatti vihdoin menna laakariin Medical Centeriin jossa paasi jonon ohitse tapaamaan laakaria. Nestehukasta ja muista oireista huolimatta laakari maarasi sannin DIETILLE! Eika maarannyt mitaan laakkeita. Parin paivan kuluessa erikois dietin avulla sairauden piti kuulemma loppua. Nain ei kuitenkaan kaynnyt ja jo parin paivan paasta sanni vietiin aamulla sairaalaan. Tamakaan ei kuitenkaan nayttanyt auttavan silla sanni sai vain suolaliuosta nestehukkaan ja sarkyyn laakkeita ja lahetettiin kotiin.
Naiden paivien aikana saara oli koittanut olla edes jotenkin hyodyllinen ja koitti hankkia molemille hostelleista toita, kokkasi sannille ja teki tyot nykyisella hostellillamme. Hostellissamme tutustuimme jalleen yhteen julkkikseen, nimittain elokuvan Napoleon Dynamite paahenkiloon! Saara ei pystynyt pettelemaan nauruaan kun katsoi Napoleonia, samalla kun Sanni yritti pysya vakavana.
Saarakin oli sairastunut maanantaina, samana paivana sannin kanssa mutta oireet olivat erilaisia ja kivuttomia torstaihin asti. Perjantain villi juhlinta auttoi saaran tautia kunnolla etenemaan ja lauantaina menimme molemmat sairaalaan talla kertaa saaran itkiessa.
Laakarit eivat taaskaan osanneet auttaa muuten kuin suolaliuoksella ja sarkylaakkeilla ja saaraa morfiinilla joka sekoitti paan. Ei kauaa kestanyt kun saara oli jo valmis repimaan letkut irti ja juoksemaan karkuun. Paniikissa ja sekaisin saaralle tuli tarve pissata, mutta kun ei pystynyt kavelemaan joutui laakarin avustuksella pissaamaan makuuasennossa kuppiin. N. kuuden tunnin kulutta meidat taas lahetettiin hostellille. Koska mulkku pomomme ei tullut hakemaan meita kiltti laakari tati tarjoutui antamaan meille kyydin :) Laakari kuluista emme tosiaan joutuneet maksamaan mitaan koska olimme suomalaisia. Sunnuntaina sanni uskalsi viimein syoda, mutta ruoka tulikin ulos melkein samantien. Kuitenkaan tama ei estanyt syomasta lisaa silla sanni oli paattanyt SYODA. Saara karsi viela kuumeesta ja olo oli kamala. Maanantaina teimme jopa pienen kauppareissun ja ruokahalumme alkoi palautua entiselleen.
Parantumisen merkkeja oli siis havaittavissa. Oloamme ei kuitenkaan parantanut se etta yksi tyontekijoista kysyi halusimmeko lahtea hostellista silla pelkasi etta tartuttaisimme kaikki muutkin. Tiistaina oli Australia Day ja paatimme parantua ja lahtea ulos katsomaan milta maailma nayttaa, ja se naytti ERITTAIN HYVALTA! Taala Byron bayssa ruskeat hyvakroppaiset miehet kulkevan ilman paitoja paivat pitkat.
Vaikka kipuja edelleen oli, maisemat, hyva ilma ja ihmiset auttoivat unohtamaan ne (tai sitten olimme jo tottuneet kipuun). Naimme VIHDOIN kauniin meren ja emme voineet vastustaa menemasta uimaan, vaikka meilla olikin tarkea tyonhaku missio meneillaan. Lampimaan veteen paastyamme ja aaloissa muutaman minuutin leikkimisen jalkeen jokin tarttui sanniin kiinni ja alkoi polttaa ja sanni tarrasi siihen kiinni ja heitti sen vahingossa saaran paalle joka alkoi polttaa myos saaraa. Juoksimme kivuissamme pois meresta ja huomasimme polttomerkkeja kasissa, kyljissa ja jaloissa ja tiesimme etta paljon puhutut sinimeduusat? olivat meidan kimppuun hyokanneet. Kipu oli julma, mutta saara oli kiitollinen sannille jouduttuaan myos hyokkayksen uhriksi koska tama kipu vei mielen taudistamme ja helpotti taudin aiheuttavia kipuja. Polttelun helpotettua lahdimme jatkamaan toitten hakua ja lahtiessamme varmistimme viela yhdesta surffikaupasta etta oliko mitaan huolen aihetta meduusojen takia tai tarvitsisiko meidan tehda mitaan. Asia oli kuulemma ok. Nain sitten jatkoimme hommiamme ja unohdimme hetkessa kaikki kivut. Saaran pyora kuitenkin hajosi ja joutui lahtea kavelemaan hostellille sannin jatkaessa toiden hakua. Loppuviikko viela toipumista, toita, toitten hakua ja asioitten jarjestelya ja ensiviikolla toivotaan etta paastaan jo SURFFAAMAAN ja nauttimaan Byronin antimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti