Ilmeisesti jonkun Turusen pyssy on joskus ollut ihan taynna :D

28.1-2.2.10

VIHDOINKIN olemme tervehtyneet lahes kahden viikon sairastamisen jalkeen (Saara noin kolme viikkoa) ja saatoimme alkaa hoitaa asioita ja pitamaan hauskaa. Toita olemme yrittaneet hakea eri hostelleista, ravintoloista ja baareista. Viela ei ole ainakaan onnistanut, silla taala pain Austraaliaa ollaan tiukempia kaiken maailman luvista.
Olemme siis viela toissa Green land resortilla sademetsan vieressa, vaikka toivommekin saavamme toita jostain keskustan hostelleista.



Meilla on taala on taala hostellissa kaytossamme pyorat, jotka tosin ovat hieman aikansa nahneet. Saara on jo monesti ajanut pyoralla, jossa ei ole jarruja ja taten sandaalienkin kengan pohjat ovat melkein kuluneet puhki. (Nykyaan ovatkin). Sannikin on saanut kokea osansa jarruttomista pyorista vaarantaen itsensa lisaksi myos muut. Pyorilla menee keskustaan noin 10 minuuttia ja pyorailemmekin lahen joka paiva keskustaan. Lahinna ruokakaupan takia. Kylla, tervehtymisen mukana palasi myos loppumaton ruokahalumme. Olemme kuitenkin alkaneet syoda melko terveellisesti ja jopa kunnolla kokkaamaan.

Perjantaina olimme aikomassa viettaa rauhallista iltaa hostellillamme, mutta hostellimme asiakkaat vaativat meita lahtemaan ulos, joten emme voineet mitenkaan kieltaytya. Vietimme iltaa Byron bayn keskustassa Cheeky monkeysilla ja Beach hotelilla. Lihamarkkinat Cheeky monkeysilla olivat vahan liikaa meille, mutta Beach hotel osottautui ihan hyvaksi valinnaksi. Tosin Sannia ei nayttanyt kovinkaan kiinnostavan meno baaripuolella, vaan ennemminkin seurustelu mr.vessanponton kanssa oli paljon mielenkiintoisempaa. Lahtiessamme beach hotellin edessa olevalta nakkikioskilta Sannin hodarista tippunut nakkikin loysi uuden omistajan, kun joku nalkainen backpacker noukki sen likaiselta kadulta. Pontus, ruotsalainen ystavamme erehtyi luulemaan karavaaniamme vessaksi myos kyseisena iltana.

Paasimme vihdoin ja viimein surffaamaan. Tallow beach, joka on hostelliltamme noin 10-15 min kavelymatkan paassa osottautui melko huonoksi surffirannaksi sinimeduusoiden ja huonojen aaltojen vuoksi, (mutta se toimii aivan mainiosti nudistirantana) joten paatimme menna paarannalle austraalialaisen kaverimme kyydilla. Paaranta osottautui todella hyvaksi surffirannaksi! Vaikka merivirtaus onkin erittain voimakas siela, nousimme laudoille ja noin kolmen tunnin surffauksen jalkeen olimme aivan naatteja. LILLUUU!! Sitten olikin pitka matka edessa surffilautojen kanssa. Noin puolen tunnin kavelemisen jalkeen onneksi saimme kyydin hostellille Robinilta (Reuben) Nimet tahtovat meilla aina menna ohi korvien. Illalla viela pyorailimme ruokakauppaan ja takasin tullessa ei osalla matkaa ollut valoja.

Tiistaina koitti onnenpaiva, kun ruokavaras, arsyttava perassa laahustaja, laiskiainen, omituinen, mutta meille PALJON naurun aihetta tuottanut P-MIES (Shy/Gift, tarkoittaa myos israeliksi) lahti Uuteen-Seelantiin jattaen meille pizzan teko tarvikkeensa ja hirveat lajat sotkua. Ennen kaikkea olimme helpottuneita, kun saimme hanen huoneensa, jonka jaamme ranen, eli Jessican kanssa (Jennifer oikealta nimeltaan). Jatimme siis VIHDOIN jaahyvastit haisevalle karavaanille. Nopeasti se kaksi ja puoli viikkoa vierahtikin. Voisimme kuitenkin olla ylpeita itsestamme ja selviytymis taidoistamme, silla eras uusi poika tyontekija ei kestanyt kuin kaksi yota karavaanissa, jonka jalkeen lahti teille tuntemattomille.
Paatimme juhlia tata juhlapaivaa leipomalla pizzat P-miehen jattamista tarvikkeista. Vietimmekin lahes koko paivan keittiossa ja ruokasalissa, josta pomomme myos huomautteli asiasta. Tulimme tassa yksi paiva miettineeksi, etta JOKA IKISESSA paikassa, jossa olemme KOSKAAN asuneet on asukkailta tullut sanomista ruokailutottumuksistamme moneen otteeseen. Nyt kun olemme taman tajunneet sanommekin asiakkaille, etta etsii meidan keittiosta jos he tarvitsevat jotain, silla sielta meidan kuitenkin aina loytaa.

3.2.10-15.2.10
Uusi ajanjakso alkoi.
Olemme alkaneet jopa viihtya hostellissamme nyt kun huoneen lisaksi olemme alkaneet saamaan palkkaa. Tyontekijoista on muodostunut taala pikkuinen perhe ja nyt kun pomokin tietaa paikkansa (olemme Saaran kanssa ottaneet ohjat kasiin) meilla ei ole enaa minkaanlaista ongelmaa. Kerrankin kun saimme valitusta toiden lopettamisesta mukamas liian aikaisin lahdimme vain surffaamaan kiinnittamatta oiken "pomon" marinoihin. Asia kuitenkin naytti olevan ok. Tama ei kuitenkaan ollut ainoa kerta, jolloin olemme muistuttaneet asemastamme, silla kerran pomon kysyttya Sannia jaamaan respaan 10 minuutiksi Sanni kieltaytyi valittomasti, silla suunnitelmissa oli menna rannalle. Nykyaan riittaa vain mulkaisu pomollemme jos hanella on jotain sanomista tyonteostamme ja han hiljenee. Olemme kuitenkin alkaneet tykkamaan pomostamme ja olemme nykyaan kavereita.

Emme ole ainoat jolle tapahtuu hauskoja asioita. Pomomme paatti lahti yhtena paivana lahtea rannalle pelkissa kalsareissa ottamaan aurinkoa ilman aurinkorasvaa ja palasi punaisena ja rakkuloilla kuin rapu. Luulisi etta hanen ollessa Israelista kotoisin, etta han osaisi suojautua auringolta. Monta paivaa menikin pomon kavellessa, kuin hanella olisi sotkut housuissa ja han kavi laakarissakin muutamana paivana, jossa hanelle puettiin voiteiset verkkosukkahousut jalkaan. Asia ei huvittanut pomoamme yhta paljon kuin meita.

Edellispaivana syotyamme liikaa pizzaa paatimme seuraavana paivana KAVELLA majakalle, jossa sijaitsee myos Australian itaisin kohta. Kavelyretki osottautui todelliseksi urheiluksi, kun lahdimme toitten jalkeen ja palasimme vasta illalla.
Kavimme matkalla ihastelemassa lempirannallamme, the pass beachilla surffareita ja hieman eksyttyamme loysimme tiemme vihdoin majakalle. Nakymat majakalla olivat upeat! Takaisi tultuamme kokkasimme ruokaa ja hengasimme hostellilla.

Seuraavana paivana paatimme lahtea snorklaamaan paarannalle targetista ostetuilla snorklausvalineillamme. Kuitenkin emme tulleet ajatelleeksi katsoa internetista aaltojen suurutta ja snorkaus osottautuikin mahdottomaksi aalloissa ja lentelimmekin ihan miten sattuu. LILLUUU!!
Nyt kun Saara on aloittanut urheilemaan, paatti han lahtea viela illemmalla juoksulenkille lahirannalle. Sannikin oli ensin intoa taynna, mutta palasi takaisin hostellille syomaan noin 5 minuutin jalkeen lenkin kaydessa tylsaksi.
Illalla katsoimme viela Camillan ja Jenniferin kanssa leffan Saaran koneelta ja menimme nukkumaan vasta myohaan yolla. Heratys olikin sitten muutamaa tuntia myohemmin, kun lahdimme katsomaan auringonnousua. Vaikka Camilla oli itse saanut taman idean, jai han nukkumaan hostellille, kun me Jenniferin kanssa lahdimme Tallow beachille. Tarkoitus oli menna katsomaan auringonnousua majakalle, jossa kuulemma joka aamu on myos paljon ihmisia. Kuitenkin bensamittarin nayttaessa alle tyhjaa katsoimme hyvaksi ideaksi menna lahirannalle. Aurinko nousi klo.6.18 niin kuin olimme netista katsoneetkin ja maisemat olivat upeat ja nakyma oli erillainen joka sekunti. Lahdimme rannalta noin tuntia myohemmin ja saimme viela nukutuksi pari tuntia, kun jo oli aika herata toihin. Me Saaran kanssa ei edes vaivauduta enaa laittamaan heratyskelloa paalle, kun tyot aloitamme vahan milloin huvittaa. Silloin kun apuamme tarvitaan, rane toimii heratyskellonamme. Rane heraa joka aamu noin 8 aikaan puhelimeen, kun me jatkamme uniamme. Ei kuitenkaan ole hyva asia, etta ihmiset soittaa aamuisin, silla unenpopperoissa meilta kaikilta tulee suusta ihan mita sattuu ja jalkikateen emme edes muista vastanneemme puhelineen. Ranen olemme kuulleet jo pariin otteeseen puhuvan puhelimeen ranskaa ja kerranki Sannin herattya alkoi han puhua jostain ihme kalasta, joka olisi pitanyt kokata.

Perjantaina lahdimme toitten jalkeen surffaamaan the passille ja Sannia pisti taas sinimeduusa. Tasta Sanni raivostui, kun surffaussuoritus hairiytyi ja palatessaan takaisin veteen kipu oli kuitenkin niin paha, etta joutui jaamaan rannalle. Saarakin palasi melko piakkoin ja kivun hellittaessa menimme aaltoihin leikkimaan. LILLUUU!! Nudisti rannallekkaan ei tarvitse kohta menna, kun surffaamme jo lahes alasti, silla aalloissa mitkaan surffiasuistamme ei tahdo pysya paalla.
Illalla teimme keskustassa baari kierroksen Jenniferin ja Camillan kanssa. Aloitimme iltamme beach hotellilta ja paatimme sen coco mangasiin. Coco mangasissa soi hyvaa musiikkia koko ajan ja naimme myos suomalaisen tuttavamme.

Lauantai aamuna herasimme ihmetellen mika ihmeen hyttysparvi oli oiken kimppuumme hyokanneet, mutta nopeasti selvisikin, etta kyseessa eivat olleet hyttyset, vaan bed bug:ksit eli LUTIKAT!!! yyyyyyyyyy Julistimme sodan alkaneeksi lutikoita vastaan ja ryhdyimme heti toimen piteisiin. Ruotsalaiselta tytolta saimme voidetta, joka hellitti kutinaan, pyykkasimme kaikki vaatteemme, siivosimme huoneemme perin pohjaisesti ja hinkkasimme ihomme melkein puhki suihkussa. Taman jalkeen myos siivoustapamme muuttui, silla lutikat olivat tarttuneet meihin yhdesta hostellimme sangyista. Huone, jossa lutikat asustivat myrkytettiin pommeilla ja muilla myrkyilla kahteen kertaan ja sielta heitettiin kaikki roskiin ja ostettiin uudet. Viikon taistelun jalkeen sota saattaa vihdoin olla ohitse paattyen Team greenlandin voittoon.
Sotatoimien jalkeen oli hyva palkita itsemme letuilla. Nykyaan teemme lettuja jo monta kertaa viikossa. Tasta voimme syyttaa ranea, silla kaikki alkoi siita kun rane leipoi meille lettuja ranskalaisen juhlan kunniaksi. Sannikin yksi paiva ehdotti, etta jos yrittaisimme vahentaa hekkujen syonnin vaikka joka toiseen paivaan. Tama ei ole kuitenkaan viela nayttanyt tuottavan tulosta.

Vetta satoi lahes koko ajan maanantaihin asti, jolloin menimme surffaamaan. Saa oli hyva surffaamiselle ja aallot olivat hyvat.
Tiistain vietimme lahi rannalla Tallow beachilla ja illan vietimme hostellillamme.
Keskiviikko oli tarkea paiva hostellillamme, silla saimme vieraaksemme suomalaisen Dj:n Haltyjan. Israelissa Haltyja on kuulemma todella kuuluisa ja pomomme olikin ihan innoissaan. Illalla menimme katsomaan Haltyjan keikkaa Liquid clubille hostellin tyontekijoiden kanssa. Onneksemme saimme nimemme listalle, joten saasyimme taas kuluilta. Kavimme tarkastamassa myos muut baarit keskustassa ja joka paikassa meno oli jostain syysta ihmeen hiljainen ja lahdimmekin kotiin aikaisin.

Torstaina lahdimme surffaamaan kahden pojan kassa hostelliltamme. Pojat vuokrasivat laudan ja ottivat yhden laudan hostelliltamme, josta voi myos lainata surffilautoja. Surffaamaan niilla laudoilla ei kuitenkaan pysty, silla kaikki ovat varmaan haettu kaatopaikalta ja ne uppoavat niiden paalle noustessa.
Vedessa oli kuulemma uiskennellut noin kaksi metrinen brown snake (yksi Austaalian vaarallisimmista kaarmeista). Emme kuitenkaan nahneet sita, vaan kuulimme asiasta toiselta pojista. Naimme kuitenkin pikkuisen kaarmeen hostellillamme samana paivana.
Saimme hostelliimme mita omituisemman asukkaan, joka oli kuulemma pomomme kaveri. Omituisen kaytoksen kuitenkin selvitti se, etta han oli selvasti kamojen kayttaja ja erityisesti saavuttuaan taysin muissa maailmoissa. Lisaksi hanella oli mukanaan jattimainen matkalaukku, jossa me epailimme hanen sailyttavan ruumista.
Onneksi kamapaa kuitenkin lahti seuraavana paivana festareille jattaen hostellille jattimaisen matkalaukkunsa. wot!? Pomomme oli myos paattanyt lahtea kyseisille festivaaleille perjantai aamuna sanomatta meille mitaan. Ilmeisesti Jenniferille oli kuitenkin sanottu jotai, silla selvisi, etta me 4 backpackersia pitaisimme hostellista huolta, kunnes pomomme palaisi takasin sunnuntaina. Siis ymmarsinkohan nyt kaiken oikein..??? siis me nelja nuorta tyttoa, ketka eivat ole olleet toissa hostellissa, kuin noin kuukauden pitaisimme hostellia pystyssa, kunnes pomomme suvaitsee palata takaisin. HAHA mutta ei ollenkaan paha idea!! Nyt saimme menna autolla miten kuinka paljon huvittaa ja tehda tyot miten sattuu ja milloin sattuu!
Paivan Sanni vietti uima-altaala lukien kirjaa ja Saara meni rannalle. llalla lahdimme camillan, ranen ja hostellimme vieraiden kanssa ulos keskustaan. Aloitimme lllan The northernilta, jossa soitti camillan ex poikaystavan bandi. He vetivat aivan mahtavan shown ja bandi oli TODELLA hyva! Iltaa jatkoimme cocomangasilla tanssiessa ja meno oli todella hyva. Taas jaivat younet vahaisiksi. IHASAMA!
Menimme myos lauantaina ulos. Menimme ensin katsomaan Camillaa the northerniin ja siita jatkoimme cocossiin.

Vaikka pomomme oli tarkoitus tulla sunnuntaina takasin, palasi han vasta maanantaina paivalla. Kaikki oli kuitenkin mennyt hyvin hostellillamme lahes ongelmitta. Ainoastaan vessanpontto, jaakaappi, ilmastointi ja televisio eivat toimineet, mutta se nyt ei ollut mitenkaan yllattavaa, etta jokin hostellillamme ei toimi.
Kyseisena paivana kamapaa palasi hostellille festareilta. Olimme juuri aamulla siivonneet jaakaapin ja loytaneet sielta juustoa ja munia, jotka joku oli sinne jattanyt. Selvisi kuitenkin, etta se joku, oli kamapaa, joka ei ollut iloinen ruokien havittya. Kielsimme kuitenkin pelokkaina kaiken ja onneksi jo seuraavana paivana han lahti pois hostelliltamme vieden mukanaan osan asukkaiden ja meidan ruuista kostoksi.
Menimme surffaamaan toiden jalkeen. Aallot oliva kuitenkin liian pienia hyviin surffisuorituksiin, joten makoilimme vain rannalla. Illalla menimme viela hostellimme vaen ja ranen kanssa fiilistelemaan beach hotellille ja talla kertaa paasimme nukkumaan jopa ennen kahta.

100 % enemman sairaalassa, kuin rannalla

Sanni sairastui jo sunnuntai yona kovaan kuumeeseen ja karsi kylmissaan koko yon lammitellen suihkussa pitkaan. Aamulla oli lahto Byron bayhin ja jo tavaroiden kantaminen alakertaan tuntui mahdottomalta! Sannin oli pakko tilata taksi bussi pysakille joka oli n. parin sadan metrin paassa hostelliltamme. Saara kantoi laudat sisaltoineen pysakille. Bussi matka byroniin meni nopeasti nukkuessa, mutta kuitenkin viimeinen puoli tuntinen oli todellista kidutusta takapuolelle.
Ihmiset eivat turhaan kehu Byron bayta silla se on leppoisa surffiparatiisi jossa saa on aina aurinkoinen. Onneksemme huomasimme keskustassa ison ruokakaupan woolworthsin joka on melkein samanlainen kuin coles, eli HALPA!




Olimme siis raahanneet Brisbanen colesista paljon ruokaa turhaan. Paastyamme Greenland Resort hostellille tyontekijat olivat ihan hamillaan tulostamme eika kukaan oikeen tiennyt mistaan mitaan. Yritimme kuitenkin antaa nayttavan ensivaikutelman, mutta lopuksi paadyimme vaan nukkumaan sohvalla odotellessa. Myohemmin hostellin manageri joka on Israelista kotoisin (kuten kaikki tyontekijat taalla) tuli huonolla englannilla selittamaan meille kuinka asiat taalla toimivat ja missa me nukkuisimme.



Nukumme siis hostellin takana sademetsan vieressa karavaanissa (jossa sannikin on kaynyt vessassa paljain jaloin) ja oisin kuulemme kuinka viidakon erilaiset villielaimet pitavat metakkaa. Paikka muistuttaa tv sarja Lostia. Elukat eivat suinkaan jaa karavaanin ulkopuolelle, vaan nukumme yhdessa Jyrkien ja markojen kanssa. Pikkuinen majamme ei myoskaan ole ainoa paikka, minne elukat oisin tunkeutuu. Keittiossamme nimittain kay joka yo puolimetrinen rotta iltapalalla, kun valot on sammutettu. Siksi pidammekin kaiken jaakaapissa, jossa ruokamme eivat kuitenkaan ole turvassa p-miehelta (pizza mies as we call him).




Pihaltamme myos loytyy ilmaista lihaa valmiina pyydystettavaksi. Jos ruoka tai rahat sattuvat loppumaan. Siksi toivommekin, etta kaverimme Uudesta-seelannista tulisi vierailulle hostelliimme, jotta han voisi tehda likaisen tyon puolestamme. Kana nimittain on liian kallista meille backpackereille.



Myos sammakoita, 30 cm heinasirrkoja? ja liskoja nakee jokapuolella. Varsinkin iltaisin. Saara naki myos lautasen kokoisen hamahakin vastaanotolla. Sanni ei kerennyt todistamaan tata. Hamahakki oli jo poissa Sannin rynnatessa paikalle, silla pomomme sanoin tappaneensa sen pyyhkeella. Tata emme kylla usko, silla hamahakin ruumista ei ikina loytynyt ja saman kokoinen ja nakoinen hamahakki oli myos nahty yhdessa hostellin huoneista samana iltana.





Ensimmaisena tyopaivana nukuimme pommiin silla kellomme oli viela Brisbanen ajassa. Kuitenkaan 40 minuutin myohastyminen ei nayttanyt hetkauttavan ketaan ja ensimmainen tyopaivamme olikin melko leppoisa. Tyonkuvaamme kuuluu asiakkaiden lahdon jalkeen huoneiden siivoaminen, keitton, altaan yms siivoominen joka vie paivittain n.30min-1h. Tyonteko on kahdestaan hauskaa puuhaa kun viihteenamme on hostellin siivoustavat, henkilokunta ja kaikki muukin hostellissa tuntuu olevan varsin hauskaa ja erilaista. Keittionpoydista ja lattioista aina vessanponttoihin asti siivotaan samalla JO valmiiksi kaytetylla pyyhkeella ja kaikki samalla yhdella aineella :DD Ei ihme siis etta siivoukseen kuuluu niin vahan aikaa aamuisin. Niinkuin hostellin henkilokuntakin sanoo etta taalla PITAA siivota VAIN sielta missa likaa NAKEE silmilla. Kerrankin yksi sangyista oli varmaankin pissasta marka ja siihen vaan vaihdettiin uudet lakanat paalle ja seuraava asiakas muuttikin heti siivouksen jalkeen huoneeseen :P IHASSAMA. Niinkauan kun asutaan taalla, teemme vahan mita mieli tekee. (Aivan kuten muutkin tyontekijat taalla).

Hostellissamme on myos oma pizza "ravintola" josta ei koskaan tilata pizzoja. Eika ihmekaan silla pitsat ovat tuplasti kalliimpia normaaliin verrattuna ja pizzojen tekija on vain harrastelija Israelista. Pizzojen tuoreuskaan ei ole sita mita menussa luvataan silla ainekset ovat jaakaapissa boksissa homehtumiseen asti ja pizzapohjatkin loysimme "keittion" alakaapista valmiina.



Muutenkaan asiat eivat tunnu toimivan taalla silla uusien asiakkaiden tullessa buukkauksia ei loydy tietokoneelta ja vastaanotossa ei ikina tunnu olevan ketaan. Hostelli muutenkin tuntuu aina erittain autiolta ja kirjaimellisesti kohta varmaan onkin silla pomomme saattaa joutua vankilaan joidenkin bisnesten takia. Mihinkohan olemme taas nenamme tunkeneet :D
Saara on tehnyt toita joka aamu (vaikkakin kerran joutui jattamaan kesken tyot) mutta sanni on joutunut kipeytensa vuoksi jaamaan sankyyn parina aamuna.
Keskiviikkona Sanni paatti vihdoin menna laakariin Medical Centeriin jossa paasi jonon ohitse tapaamaan laakaria. Nestehukasta ja muista oireista huolimatta laakari maarasi sannin DIETILLE! Eika maarannyt mitaan laakkeita. Parin paivan kuluessa erikois dietin avulla sairauden piti kuulemma loppua. Nain ei kuitenkaan kaynnyt ja jo parin paivan paasta sanni vietiin aamulla sairaalaan. Tamakaan ei kuitenkaan nayttanyt auttavan silla sanni sai vain suolaliuosta nestehukkaan ja sarkyyn laakkeita ja lahetettiin kotiin.



Naiden paivien aikana saara oli koittanut olla edes jotenkin hyodyllinen ja koitti hankkia molemille hostelleista toita, kokkasi sannille ja teki tyot nykyisella hostellillamme. Hostellissamme tutustuimme jalleen yhteen julkkikseen, nimittain elokuvan Napoleon Dynamite paahenkiloon! Saara ei pystynyt pettelemaan nauruaan kun katsoi Napoleonia, samalla kun Sanni yritti pysya vakavana.
Saarakin oli sairastunut maanantaina, samana paivana sannin kanssa mutta oireet olivat erilaisia ja kivuttomia torstaihin asti. Perjantain villi juhlinta auttoi saaran tautia kunnolla etenemaan ja lauantaina menimme molemmat sairaalaan talla kertaa saaran itkiessa.



Laakarit eivat taaskaan osanneet auttaa muuten kuin suolaliuoksella ja sarkylaakkeilla ja saaraa morfiinilla joka sekoitti paan. Ei kauaa kestanyt kun saara oli jo valmis repimaan letkut irti ja juoksemaan karkuun. Paniikissa ja sekaisin saaralle tuli tarve pissata, mutta kun ei pystynyt kavelemaan joutui laakarin avustuksella pissaamaan makuuasennossa kuppiin. N. kuuden tunnin kulutta meidat taas lahetettiin hostellille. Koska mulkku pomomme ei tullut hakemaan meita kiltti laakari tati tarjoutui antamaan meille kyydin :) Laakari kuluista emme tosiaan joutuneet maksamaan mitaan koska olimme suomalaisia. Sunnuntaina sanni uskalsi viimein syoda, mutta ruoka tulikin ulos melkein samantien. Kuitenkaan tama ei estanyt syomasta lisaa silla sanni oli paattanyt SYODA. Saara karsi viela kuumeesta ja olo oli kamala. Maanantaina teimme jopa pienen kauppareissun ja ruokahalumme alkoi palautua entiselleen.



Parantumisen merkkeja oli siis havaittavissa. Oloamme ei kuitenkaan parantanut se etta yksi tyontekijoista kysyi halusimmeko lahtea hostellista silla pelkasi etta tartuttaisimme kaikki muutkin. Tiistaina oli Australia Day ja paatimme parantua ja lahtea ulos katsomaan milta maailma nayttaa, ja se naytti ERITTAIN HYVALTA! Taala Byron bayssa ruskeat hyvakroppaiset miehet kulkevan ilman paitoja paivat pitkat.

Vaikka kipuja edelleen oli, maisemat, hyva ilma ja ihmiset auttoivat unohtamaan ne (tai sitten olimme jo tottuneet kipuun). Naimme VIHDOIN kauniin meren ja emme voineet vastustaa menemasta uimaan, vaikka meilla olikin tarkea tyonhaku missio meneillaan. Lampimaan veteen paastyamme ja aaloissa muutaman minuutin leikkimisen jalkeen jokin tarttui sanniin kiinni ja alkoi polttaa ja sanni tarrasi siihen kiinni ja heitti sen vahingossa saaran paalle joka alkoi polttaa myos saaraa. Juoksimme kivuissamme pois meresta ja huomasimme polttomerkkeja kasissa, kyljissa ja jaloissa ja tiesimme etta paljon puhutut sinimeduusat? olivat meidan kimppuun hyokanneet. Kipu oli julma, mutta saara oli kiitollinen sannille jouduttuaan myos hyokkayksen uhriksi koska tama kipu vei mielen taudistamme ja helpotti taudin aiheuttavia kipuja. Polttelun helpotettua lahdimme jatkamaan toitten hakua ja lahtiessamme varmistimme viela yhdesta surffikaupasta etta oliko mitaan huolen aihetta meduusojen takia tai tarvitsisiko meidan tehda mitaan. Asia oli kuulemma ok. Nain sitten jatkoimme hommiamme ja unohdimme hetkessa kaikki kivut. Saaran pyora kuitenkin hajosi ja joutui lahtea kavelemaan hostellille sannin jatkaessa toiden hakua. Loppuviikko viela toipumista, toita, toitten hakua ja asioitten jarjestelya ja ensiviikolla toivotaan etta paastaan jo SURFFAAMAAN ja nauttimaan Byronin antimista.

Hello Brisbane!

Lento Melbournesta Brisbaneen sujui hyvin extra jalkatilan kanssa ja yolentokentallakaan surffilautojen paalla maaten ei tuottanut ongelmia. Melkein kuin oma sanky. Hieman piti kuitenkin varoa torakoita joihin emme Melbournessa tormanneet juurikaan.
Aamulla etsimme hostellin josta olimme varanneet meille huoneen pariksi yoksi. "Muutaman minuutin" kavely matka juna-asemalta hostellille tuntui 500 vuodelelta helvetissa! Kun vihdoin paasimme hostellille kaikki ruuminosamme tuntuivat kuoliaaksi kidutetuilta ja naytimme silta kun olisimme para-aikaa suihkussa. Voisi sanoa etta aamumme alkoi tehotreenilla ja vihdoinkin kun saimme ruokaa ja rentouduttua hostellin kattoterassin uima-altaalla, asiat alkoivat nayttaa paljon valoisimmilta.
Saimme vihdoin hoidettua asioita koneella (blogi, sahkoposti, kuvia koneelle) kiitos hostellin ilmaiselle internetille. Paasimme myos suihkuun.
Brisbanessa on lammin!!!! Varmaan lahemmas +40 astetta ja yohon asti voi kavella shortseissa ja topissa. We love it.
Paivalla menimme kavelemaan keskustaan joka on n. 5-10 min kavely matkan paassa hostelliltamme. Mentiin myos hostellime uima-altaalle rankan kavelyn jalkeen. Illalla vain rentouduimme koneen ja ruuan aaressa ja valmistauduimme henkisesti seuraavan paivan koettelemukseen!!!
Keskiviikko SKYDIVE!!! Noustiin 14 000 jalan korkeuteen pienella vihrealla koneella. Ilma oli taydellinen laskuvarjohypylle. Noustessamme ilmaan ramisevalla koneella tunne oli aivan uskomaton! Aluksi ihastelimme rauhassa maisemia kunnes oli aika alkaa valmistautumaan hyppyyn... Oli enaa pari minuttiia hyppyyn ja jannityksen tunne tuntui jo mahanpohjassa. Lentokoneen liukuovi vedettiin auki ja oli Sannin aika hypata ensimmaisena! Saara katsoi kauhuissaan kun Sanni katosi olemattomiin ja jai odottamaan vuoroaan joka oli viimeisena. 2 saksalaista tyttoa hyppasi valissa.
Jo roikkuminen lentokoneesta ennen hyppya oli hurjaa. Ja varsinainen hyppy oli paatahuimaava kun pudottauiduimme kieputellen tyhjyyteen. N. minuutin mittainen freefall oli sanoin kuvaamatonta! Jonka jalkeen laskuvarjot avattiin, valjaat loysennettiin ja kieputeltiin laskuvarjon kanssa. Ihme kylla ei pelottanut ollenkaan vaikka laskuvarjohyppy onkin erittain vaarallista. Kokonaisuudessaan hyppy kesti 5-10 min ja laskeuduimme pehmeasti rantahiekalle. Aivan varmasti olemme tekemassa taman MONTA kertaa uudestaan ja kehotamme muitakin kokeilemaan.
Hypyn jalkeen saimme kyydin rantakahvilaan jossa saimme muutamalla dollarilla kunnon fiesta aterian. Kyytia odotellessamme Sanni sai melkein lampohalvauksen. Sitten matkamme jatkuikin ilmaiseen paratiisiin! Uimme ja otimme aurinkoa pari tuntia ja sitten lahdimmekin takaisin Brisbaneen ilmaisella kyydilla.
Torstai AUSTRALIA ZOO. Lahdimme aamulla aikaisin Stewe Irwinin elaintarhaan n. tunnin junamatkan paahan Brisbanesta. Elaintarha oli iso ja eksoottinen hienoine esityksineen. Paaesiintyjina olivat itse perhe Irwin. Saimme silittaa koalia, syottaa kenguruita ja elefantteja ja nayttia lampimasta kesapaivasta. Elainten lisaksi saimme todistaa elavia luonnonoikkuja silla naimme maailman rumimmat jalat ja pisimmat kasikarvat naisella jotka leijuivat pitkalla ilmassa :DD Vietimme elaintarhassa koko mahtavan paivan ja myohemmin olimmekin ihan kuolleita.
Perjantaina herattiin aikaisin aamulla ja menimme koko paivaksi altaalle. Mika osottautui Saaran kannalta hieman kohtalokkaaksi. Paivan paatteeksi Saara naytti aivan Pikku-Britannian fat fighters vetajalta kun tama oli ottanut tekorusketuksen :D



Illalla naimme suomesta tulleita tuttuja ja menimme heidan kanssaan ulos Brisbanen keskustaan Down Under baariin jota ei mitenkaan voinut missata :DDD Baarissa tapasimme Michael Jacksonin kasoisolennon Nickelbackin laulajan tukalla. Seurasimme heidan kolmiodraamaa, jonka he huomasivat ja Michael Jackson tuli kertomaan enemman tilanteesta.
Lauantaina vietimme koko paivan koneella paivittamassa blogiamme ja suunnittelemassa tulevaisuutta (Sanni nukkui Saaran tyoskennellessa ja puhui ihan sekavia unissaan, ilmaista viihdetta). Pari paivaa myohemmin Saaran iho sitten alkoikin tippua pois ja talta se sitten nayttikin.



Sunnuntaina mietimme seuraavaa siirtoa, silla seuraavana aamuna oli check out. Suunnitelmamme menivat taas uusiksi silla kanootti reissu, jolle olisimme halunneet menna olikin kuukaudeksi tayteen buukattu. Taten siis paatimme soittaa Byron bayn hostelleihin ja kysya toita. Heti ensimmaisesta paikasta jonne soitimme saimmekin toita. Asioilla on todella tapana jarjestya taallapain maailmaa.
Huomenna matkaamme siis kohti surffiparatiisia Byron Bayta

Tahan on nyt tultu...

Kuvat kertovat paljon enemman kuin 1000 sanaa...

En tieda onko naitten kuvien jalkeen enaan mitaan lisattavaa...


Kun talle tielle on kerran jouduttu, paluuta ei tunnu olevan...

Ehka seuraavassa elamassa onnistumme paremmin...



Yksi paiva kerrallaan ja parempia paivia odotellessa...

Terveisia Australiasta...

Asioita joihin emma ole niinkaan tottuneet..

Tassa on hieman kuvia asioista, elukoista ja ruuista joihin olemme tormanneet matkallamme toisella puolella maailmaa. Enjoy :)

Perus ruokaa mita taalla syodaan :D

Frankston baby!

Matkalla Frankstoniin Sanni sai lahes 170 dollarin sakon kun ostarin superstefari muistuttava kondyktoori tuli ja sanoi ettei jalkoja saa pitaa penkilla. Onneksi kuitenkin Sanni selvisi varoituksella kun pisti parastaan olemalla mahdollisimman saalittava, joka ei ollut vaikeaa. Frankstoniin paastyamme Shaun ja Alex tulivat hakemaan meidat juna-asemalta. Alex ajoi vahan puoli sokkona, kun laudat laitettiin vaan auton sisalle. Eli Shaun, Hd kenelle olimme jutelleet vaan muutaman minuutin ennen lahtoa Lornesta lupasi majoittaa meidat muutamaksi yoksi hanen kamppaan.



Shaunin kamppis oli USAssa joten Shaun tarjosikin meille asutusta niin pitkaksi aikaa kun halusimme.
Ensimmaisena iltana Frankstonissa melkein kaikki Frankston pojat, ketka olivat olleet Lornessa olivat tulleet Shaunille viettamaan iltaa.




Siina sitten tutustuimme poikiin ja paatimme alkaa juomaan. VIHDOINKIN PAASI KUNNON SUIHKUUN ilman mitaan Jyrkeja! Tata olikin jo odotettu :P
Koimme parhaan heratyksen, kun Aj (aivan samanlainen mies kuin man on the moon leffassa) ja Little Fkn Benny tulivat herattamaan meidat ja esittelemaan upeita tekokynsiaan, jotka he olivat kayneet sina aamuna laittamassa ihan meita varten.



Kavimme Frankstonissa ostoksilla ja yllatysyllatys makissa. Saimme selville etta isantamme Shaun oli kokki, joten kavimme ostamassa ruokatarvikkeita fiestaa varten. Aj oli kaynyt ostamassa meille karkkipussit, vaikkakin ei itse pida karkista. Pojat kantoivat tietenkin kaikki meidan ostokset ja jatkoimme matkaa Shaunille. Myohemmin menimmekin Billyn talolle poikien kanssa grillailemaan ja uimaan. Saimme maistaa jotain aivan uutta ja erikoista nimittain KENGURUA!!!!!!




Ajatus kengurun syomisesta puistatti mutta kaikkea pitaa kumminkin kokeilla joten laitoimme palat suuhun. Yllatyimme positiivisesti silla sehan maistui todella hyvalta ja pyysimme lisaa..
Illalla aloimme juomaan ja haitakin alettiin jo suunnitella. Aj ja Billy polvistuivat ja kosivat paperisormuksilla.



Seuraavana paivana Billy ja Madsnake vei meidat kallion seinamille hyppimaan veteen.



Oli kylla mahtipaiva, vaikka vasyttikin paljon. Takastullessa kavimme makissa. Myohemmin menimme kaymaan THE apartmentilla jonka jalkeen menimme skeittirampeille katsomaan kun pojat skeittasivat ja Little Fkn Benny mursi ranteensa.



Rankan paivan jalkeen Shaun kokkasi meille herkkuaterian! Illalla katsoimme elokuvaa kakasta, joka osottautui olemaan erittain kakka ja vahdoimme muihin leffoihin.
Aamupaivalla mentiin taas Frankstoniin ja kavimme samalla laakarissa varmistamassa Saaran murtuneen nenan. Illemmalla taas vietetiin iltaa Shaunilla josta jatkoimme matkaa THE apartmentiin ja Borasille.



Tapasimme kyseisena iltana OIKEAN Samoan PRINSSIN!!!!!!! Joka osottautui todella mukavaksi ja normaaliksi pojaksi. Jouduimme sanomaan hyvastit hulluimmalle ihmiselle ikina, AJ:lle jonka piti lahtea seuraavana aamuna Tasmaniaan mutta missasi lentonsa edellisillan johdosta. Meinasimme lahtea Aj:n mukaan Tasmaniaan hanen tarjottuaan meille vierashuonetta talostaan. Mutta ajatus AJ:n kanssa asumisesta pelotti jopa meita liikaa. Aamulla menimme Billyn kanssa rannalle. Ja myohemmin menimme taas Frankstoniin. Saara jai katsomaan leffoja Shaunille kun Sanni ja Billy lahtivat pubiin. Kuitenkin 3 tunnin jonossa odotuksen jalkeen he luovuttivat ja lahtivat kotiin. Seuraavaksi paivaksi oli suunnitelmissa tavata PRINSSI Lenny uudestaan! Ja illalla menimmekin hanen talolleen, jossa olivat myos hanen henkivartijansa. Pelattiin biljardia ja vietimme hauskaa iltaa.
Seuraavana paivana menimme Phillip Islandille surffaamaan Billyn ja Lockeyn kanssa. Oli todella hauskaa ja nousimme monta kertaa seisomaan, vihollisista huolimatta. LILLUUUUUUUUU! Rankan paivan jalkeen oli aika palkita itsemme syomalla makissa. Kiire tulikin jo valmistautua illan naamiaisiin. Juhlat tulivat hieman yllatyksena ja backpackereina meilla ei ollut muutakuin lakanat kiedottuna paallemme.



Vietimme viimeista iltaa Jessien pileissa ja suurinpiirtein kaikki Frankston pojatkin tulivat. Yolliset seikkailut Frankstonissa ovat aina mielenkiintoisia!
Aamulla Shaunin kaveri Chris vei meidat Melbournen lentokentalle jonne paatimme lahtea ilman minkaanlaisia lentolippuja tai suunitelmia, valmiina uuusiin seikkailuihin. Lentokentalla Virgin Bluen myyja oli ihana meille ja toimi vasten saantoja, ostamalla meille liput omalta koneeltaan jotta saisimme ne halvemmalla ja antamalla paremmat paikat lentokoneesta. Paasimme myos koko pitkan Check-in jonon ohi ja ylipainostakaan ei tarvinut maksaa. Tallaisia nama Melbournen ihmiset ovat!

Great ocean road and new year in Lorne

A night at the airport. Vasymyksesta, kovista penkeista ja kylmyydesta huolimatta selvisimme kuin selvisimmekin yosta Melbournen lentokentalla. Back in Oslo. Aamulla saavuimme tutulle hostellille Osloon. Oslo on hieman karmiva ja epasiisti paikka, jossa on haamun nakoinen ja "hieman" omituinen vastaanottovirkailija. Paivan rankin osuus oli vasta alkamassa kun jouduimme lahtea kerailemaan tavaroitamme ympari St. Kildaa. Onneksi kantajia kuitenkin oli 3 ja ostoskarrytkin loytyivat juuri ennen kuolemaa.
Paivalla kavimme ostoksilla Melbourne city:ssa ja illalla piti menna ulos, mutta viimeoisten vahaisten unien vuoksi uni vei voiton ja jaimme hostellille.
Sunnuntai aamuna olikin helpompi herata hyvien younien jalkeen ja Sanni ja Tinja menivat kaymaan victoria marketilla ja toivat tuliaisiksi monta kassillista hedelmia. Saara oli paattanyt aloittaa aamunsa terveellisesti kayden lenkilla rantakaduilla. Tapasimme jalkeenpain rannan viereisessa puistossa ja nautimme auringosta iltapaivaan asti. Tinja ja Sanni kavivat viela illalla St.Kildan yossa pienella baarikierroksella ja tapasivat kaikennakoista vakea.
Maanantai menikin odotellessa vuokra auton (asuntomme) vapautumista. Odotellessa kavimme ruokakaupassa ja rannalla. Viimein kun saimme automme ajoimme leirintaalueelle kokkailemaan. Hieman pelokkaan yomme vietimme huorakadun vieressa.
Seuraavana paivana lahdimme great ocean roadille. Ensimmainen pysakkimme oli Torquy. Pieni kyla upeineen surffirantoineen. Ilma oli aurinkoinen ja lammin ja menimme Saaran kanssa surffaamaan. Tietaen menevamme liian suuriin aaltoihin yritimme kuitenkin sinnikkaasti surffata, joka ei kuitenkaan paattynyt niin hyvin.
Saara mursi nenansa saatuaan iskua surffilaudalta ja Saara vietiin terveysasemalle hoidettavaksi. Everything happens for a reason on mottomme ja tallakin taytyi olla tarkoitus, silla hengenpelastajamme kertoi Lornen olevan hyva paikka viettaa uutta vuotta. Jo samana iltana jatkoimmekin matkaa Lorneen ja menimme paikalliseen baariin jattaen automme kielletylle alueelle. Emme myoskaan olleet ainoat rikolliset, silla naapurissamme yopyi autollinen poikia Adeleinesta, joiden kanssa alotimme ja lopetimme illan. Yossa olikin hieman jannitysta sakkoa pelaten ja kummallisen festivaali porukan vuoksi. Uni kuitenkin tuli ja autossa nukkumiseen alkoi jo vahitellen tottua. Aloimme olla myos kovin luontoystavallisia, silla emme kayneet suihkussa, kayttaneet meikkia tai pesseet pyykkia, kun kuljimme samoissa vaatteissa paivasta toiseen. Eri asia olikin se saastimmeko vastaantulijoisen silmia tai hajuaistia.
Kuulutus kuulutus: syonko mina kekseja vai juonko pepea? keskiviikko.
Eilisillan johdosta Sanni ei ehka ollut parhaassa hapessa "tyohaastattelua" varten Aireys inletissa hevostallilla. Saavuttuamme paikan paalle Blazing saddlesiin klo.10am jouduimme samantien kovaan koettelemukseen. Meidat nimittain pistettiin hevosten selkaan ja olemaan ohjaajina 2.5 tuntisella retkella maastossa. Oli kylla todella kivaa ja jannittava kokemus. Sanni sai laukata paljon ohjaten osaa ryhmaa ja Saara myos paasi johtamaan koko ryhmaa. Saatiin ilmainen ratsastus, mutta ei koskaan soitettu takasin ja kysytty saimmeko paikan. Jostain syysta oli vahva aavistus siita, etta emme tyopaikkaa olisi edes saaneet. Mainittakoon tassa vaiheessa, etta Saara oli ratsastanut kerran aikaisemmin ja Sanni viimeksi vuonna nakki ja keppi.
Noin kahden aikaan paasimme rannalle ja Tinja sai vihdoinkin aurinkorasvaa. Leikittiin aalloissa monta tuntia ja otettiin aurinkoa, jonka jalkeen ajettiin Lorneen tekemaan ruokaa. Suihkussakin piti kayda, mutta vasytti niin paljon, etta ajoimme Fairhaven rannan viereen nukkumaan ja katsomaan auringon laskua.
Aamulla herasimme hiesta markina ja kavelimme alas surffaamaan. Aallot olivat hyvat ja noin parituntisen urheilun jalkeen ajoimme Lorneen tekemaan aamupalaa ja kiertelemaan surffikaupoissa. Taman jalkeen Vamppi, Tinja ja Sanni menivat Lornen rannalle nauttimaan auringosta ja surffaamaan pieniin aaltoihin. Uuden vuoden kunniaksi paatimme kayda suihkussa, jossa kuitenkin odotti karmiva ja karvainen yllatys: JYRKI!!
ja ruokapaikalla naimme viela Jyrkin kuolleen vaimon pirjon. Koko paivan oli ollut hiostavan kuuma ja illalla alkoikin sitten sataa ja myrskyta. Kuitenkaan tama ei haitannut uuden vuoden tunnelmaa ja sade lakkasikin sitten illan mittaan. Alottelimme autossa kuunnellen musiikkia ja hengaten uusien naapuripoikien kanssa katoksessa. Myohemmin matka jatkui Cuda baariin, jossa oli sopot poket. Useimmat baarit olivat kiinni koska oli uusivuosi, mutta cuba bar osottautui hyvaksi valinnaksi. Saara lahti baarista kesken kaiken viettamaan iltaa Frankston poikien kanssa. Sanni ja Tinja jaivat viettamaan iltaa cuda baariin ja keskustaan viela kauan sulkemisajan jalkeen. Kaikkien onneksi Tinja herasi kuullessaan sanat 150 dollaria ja sakko. Heratettyaan kaikki, kuulimme koputuksen Saaran ikkunaan. Ikkunan toisella puolella oli parkkipirkko ja ilmoitti tyynesti etta autossa nukkumisesta saa sakon. Peitot vielä päällä, verhot ikkunoissa, auto huurussa, juuri heranneina, aanet kaheina ja vanhan viinan tuoksuisina ilmoitimme etta olimme juuri tulleet rannalta :DD Tahan mies vastasi "early sufr aye?" nyokkasimme ja mies lahti. Saastyimme siis sakoilta mutta se ei ollutkaan ainoa mutkamme matkassa... Kun olimme lahdossa Lornesta takasin St.Kildaan automme ei enaan kaynnitynykkaan! Olimme kuluttaneet akun kuuntelemalla musiikkia. Kysyimme automme viereen parkkeeraaneelta miehelta voisiko han auttaa ja autettuaan han sanoi etta tarvitsemme uuden akun autoon. Onneksi yksi naapuripojista olikin mekaanikko ja korjasi ongelman lataamalla akun. VALMIS! Viela ennen lahtoamme jouduimme tonkimaan kattilaa ja kauhaamme roskiksesta jotka naapurinpojat olivat sinne heittaneet. Tamakin ongelma ratkesi sifonetin ja kasinpesuaineen avulla. St.Kildaan paastyamme kokkasimme rannan aaressa ja katsoimme auringonlaskua ja kuuntelimme musiikkia. Aamulla herattyamme jalleen huorakadun vieresta lahdimme outletteihin, joissa pyorimme muutaman tunnin Saara ja Sanni mitaan ostamatta. Laittauduimme iltaa varten ja vasymys meinasi vieda taas voiton. Onneksi kuitenkin saimme itsemme liikkelle makkihoukutuksen avulla. Kavimme viimeisella aterialla josta saimme lisaenergiaa. Siita jatkoimme matkaa Esplanadeen. Tunnelma oli katossa ja soi todella hyvaa musiikkia. Jammailimme pilkkuun asti jonka jalkeen matkamme jatkui viela Robartaan. Aamulla ilman unta lahdimme ajamaan Tinjaa lentokentalle, jossa jouduimme sanomaan hyvastit :( Menimme takaisin huorakadun viereen ja nukuimme aamupaivaan asti. Herattyamme menimme tekemaan ruokaa ja hoitamaan asioita silla muutaman tunnin kulutta olimme kodittomia. Kavimme palauttamassa auton/kotimme, jonka jalkeen istuimme kodittomina kadulla kaikkien tavaroiden ja revenneiden olkapaiden ja selkien kanssa. Odottelimme sporaa ja soimme colesin halpis sian aivoja pastakastikkeella. NAMI!
Uudenvuoden jalkeisena aamuna yksi Frankston pojista oli tarjonnut meille vierashuonetta jos ikina haluaisimme tulla Frankstoniin. Ja nain matkamme siis alkoi kohti tuntematonta, Frankstonia.