Are there sharks in the water? ja arvatkaa mita saimme vastaukseksi. Not usually! Olisi ehka siis pitanyt olla kysymatta ollenkaan ja elaa siina toivossa etta tulee takasin maalle kaikki raajat tallella. Kaikki kuitenkin sujui hyvin, vaikka pupu meinasikin menna poksyyn, kun halkasijaltaan noin kaksimetrinen piikkirousku uiskenteli rauhallisesti satamavedessa. Markapuvut oli kuitenkin jo kiskottu paalle, joten ei auttanut muu kuin astua veneeseen.
Noin neljatuntinen veneretki, jolla sai snorklata delfiinien, hylkeiden ja muiden meren elavaisten kanssa oli melkoinen kokemus, vaikka delfiinit jaivatkin nakematta, silla emme loytaneen niita aaltoilevasta meresta.
Kyseiseksi lauantaiksi oltiin luvattu yli 30 astetta lamminta ja pilveton taivas, mutta ilma olikin tuulinen ja pilvinen. Saaennustuksiin ei siis voi luottaa taalla, se on huomattu nyt useaan kertaan. Saa on aina painvastainen. Ilma oli kuitenkin lammin ja paiva oli aivan mahtava! Saimme snorklata meduusoiden, hylkeisen ja muiden meren olioiden kanssa. 
Veneessakin oli tosi kivaa. Roikuimme vedessa koysista kiinni pitaen veneen kiitaessa tuhatta ja sataa, hypimme veneesta veteen ja naimme kauniita maisemia.
Iltaa vietimme jalleen chapel streetilla ja matka jatkui St.Kildaan myohemmin illalla Sannin tyopaikalle, jossa ilta taas tuli halvaksi. Yosyominen kuuluu tietenkin perus baari iltaan ja tama ilta ei ollut poikkeus. Talla kertaa paatimme vaan leipoa pizzan itse. Kamppakaverimme D ja neilkin tulivat samoihin aikoihin kotiin ja saivat todistaa tata tapahtumaa. Ilmeisesti nakyma ei kuitenkaan miellyttanyt, silla nahtyaan pizzan D, (siivoojapoika) kysyi "what the f*ck is on that pizza! Tosin en ollut varma oliko tama kysymys ja halusiko D ollenkaan tietaa, mutta vastasin kuitenkin etta pizza oli suomalainen ja Saaran tekema. Jostain kumman syysta puoliraaka tonnikalapizza ei houkutellut ketaan ja pizza jaikin uuniin aamuun asti, jolloin se kypsennettiin loppuun saakka. Tama ei toki ollu ainoa kerta, jolloin D on kyseenalaistanut kokkailutaitojamme. Jostain kumman syysta jotain vikaa loytyi myos pannukakuistamme.
Sanni tulikin sitten kipeaksi vauhdikkaasta viikonlopusta ja lataili akkuja torstaihin saakka, jolloin lahdimme neljan paivan road tripille great ocean roadille.
Tienpaalle paasimme noin 12-1 aikoihin oltuamme ensin Saaran tyopaikalla puoleen paivaan asti ja ruokaostoksien ym. jalkeen. Paiva oli erittain lammin ja lampotila olikin lahes 40 astetta. 
Ensimmainen pysakki oli Torquay. Upeat rannat, lammin ilma ja surffarit antoivat mukavan alun matkallemme.
Torquay on melko pieni kyla, joka on tunnettu hyvista rannoista ja aalloista. 
Seuraava pysakkimme oli Anglesea. Aivan ihana paikka ja vain muutaman minuutin paassa Torquaysta! Siela kavimme uimassa. Ilma oli vielakin melko lammin 5-6 aikoihin ja vesi oli ihanaa, totuteltuaan ensin veden kylmyyteen.
Ensimmaisen yon vietimme Aireys inletissa? ja asumuskuluissa saastimme nukkumalla autossa! Valitsimme viela todella hyvan paikan viettaa yo. Aireys inlet muistutti meita sweet home Alabamasta. Auton parkkeerasimme majakan laheisyyteen ja vieressa oli todella kaunis ranta, jossa naimme aivan upean auringonlaskun ja Saara itki onnesta. 
Paiva siis oli hyva :D Kauniiden maisemien lisaksi saimme myos nauttia miljoonataloista, vierastaloineen ja niiden upeineen maisemineen. (Joita matkalla naki varmaan tuhansia).
Aamulla suuntasimme kohti 12 apostolia. Edessa oli monen tunnin matka kiemurtelevia pikkuteita pitkin..
Matkalla pysahdyimme ihastelemaan koalia eraalle leirintaalueelle.
Naimme myos muita veikeita veijareita, kuten papukaijoja, sorsia, kakadoita, muita lintuja ja jopa kenguruita! 
Papukaijoja paasimmekin syottamaan kadesta.
Ajoimme lapi upeiden laaksojen ja sademetsien toiselle majakalle. Majakka jai kuitenkin nakematta, silla sinne oli paasymaksu. Lenkki kuitenkin kannatti, silla maisemat oli yhdet upeimmista, mita olemme koskaan nahneet! Saavuimme Port Campeliin noin viiden aikoihin ja naimme 12 apostolia.
Tama on yksin niista asioisita, joita haluaa nahda elamansa aikana. Maisemat ovat niin kauniit, etta niita ei lahes usko todeksi. Taydelliset rannat, turkoosi vesi ja nama historialliset 12 apostolia vedessa. Ilma oli hieman sateinen ja tuulinen, mutta se ei juurikaan haitannut. Colacin kautta Aireys inlettiin. Houkutus oli nyt liian suuri ja tata oltiin odotettu jo liian kauan. Veren sokeri oli jo laskemassa ja aika oli saada paivan herkkuannos. Taten paatimme ajaa Colacin kautta, jossa sijaitsi lahin Coles(luultavasti Australian halvin ruokakauppa). Ostettuamme ruokakassilliset herkkuja, saimme mielenrauhan ja pystyimme jatkamaan matkaa.
Kieppi osoittautui kuitenkin erittain jarkevaksi, saastimme nimittain pari tuntia siina, etta ajoimme isoja teita pitkin pikkuteiden sijaan.
Unelmien tayttymys. Seuraavana paivana meilla oli 2.5 tunnin ratsastus, jonka olimme varanneet edellisena paivana. Ratsastimme maastossa ja rannalla! Saara rakastuin ratsastamiseen ja Sanni muisti jalleen kuinka ihanaa ratsastaminen olikaan. Kaikki sujui hyvin, eika kumpikaan tippunut hevosen selasta :D
Ratsastuksen jalkeen menimme Lorneen leirintaalueelle tekemaan ruokaa.
Kovalla tyolla ja tahdolla saimme, kuin saimmekin valmistettua ruokamme. Sanni syotti kakadoa odotellessa. 
Ruuan jalkeen kavimme viela Erskine vesiputouksella, toinenkin vesiputous piti kayda viela katsomassa, mutta matka sinne oli piikkipuskainen, joten luovutimme ja menimme grillailemaan vaahtokarkkeja.
Kaikinpuolin Great ocean road trip oli aivan mahtava ja silmiaavartava kokemus ja takasin on paastava.
Kotiinkin oli ihan mukava palata ja paasta nukkumaan ensi yo omassa sangyssa. Tosin paastyamme kotiin autossa asuminen ei kuulostanutkaan enaa niin pahalta. Nahtavasti rakkailla kamppakavereillamme oli ollut jonkun nakoset pippalot ja kamppa oli juurikin sen nakoinen. Pulloja ja tiskeja oli kaikkialla ja asunto haisi ihan...jollekkin sekotukselle. Siivoominen kaviki sitten ihan sutjakkaasti kun Sannin siivootessa pullot ja saatuaan kiitosta siita arvon herrojen herattya komensi Sanni vaa tiskaamaan ja niinhan ne sitten tekikin :D
